MIKÄ IHMEEN VAUVAKUPLA?

Ensimmäinen yhteinen hetki.
Ensimmäisiä yhteisiä hetkiä syntymän jälkeen
Naistenklinikka - Perhehotelli
Naistenklinikka - Perhehotelli
Kastejuhla kutsukortti

Jouluiset terveiset täältä vauvakuplasta. 

Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen, enkä tosiaan ole kerennyt kirjoitella blogin puolelle vielä mitään kuulumisia. Nyt ajattelin kuitenkin hieman kirjoittaa meidän arjesta, eli vauvakuplasta.

Esikoistyttärämme syntyi tiistaina 27.11.2018 iltapäivällä maailmaan. Hän oli mitoiltaan 50 cm ja 3668g, ja tyttömme on nyt siis reilut 3 viikkoa vanha. Synnytys on jotenkin unohtunut tosi nopeasti. Tuntuu, että suuresta hetkestämme on jo ikuisuus! 

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet, kuin jostain elokuvasta ja on vaikea käsittää tätä edes omaksi elämäksi. Ihan älytön ajatus, että tämä pieni tyyppi täällä on meidän oma tyttömme, se sama joka oli mun mahassa 9 kuukautta. Meillä on todella nyt pieni vauva, josta olemme vastuussa, ja jolle olemme kaikki kaikessa. Ja vailla mitään kokemusta, kaikki tuntuu niin luonnolliselta ja sujuvalta. 

Synnytys kokemuksena oli itselleni todella hieno ja henkisesti kasvattava. Olen itse miettinyt kokemusta valtavasti ja käsitellyt sitä pala kerrallaan niin hyvässä kuin pahassakin. Mikaelin kanssa olemme myös yhdessä miettineet ja käyneet läpi synnytys tilannetta, josta molemmille on jäänyt hyvä fiilis. Olimme synnytyksen jälkeen kaksi yötä Naistenklinikan tarjoamassa Perhehotellissa, jossa pääsimme rauhassa aloittamaan tutustumisen toisiimme.

Kotiuduttuamme olemme opetelleet elämään uutta arkea perheenä. Kaikki on ollut uutta, ihanaa ja ihmeellistä. Nämä ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat tosiaan menneet täysin yhteiseen arkeen totutellessa ja toisiimme tutustuessa. Tyttö on tosiaan ihan mieletön tapaus. Jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, etten pysty sitä oikein kunnolla käsittämään. Pieni ihminen, joka on osa mua ja Mikaelia. Tekee mieli vaan tuijotella häntä tunnista toiseen ja pidellä sylissä.

Täytyy vielä ihan tässä kirjoittaa, että Mikael on ollut todella mahtava tuki ja turva itselleni, sekä upea Isän alku meidän tytölle. En voisi enempää toivoa. Grändi herra on myös ottanut uuden tulokkaan hienosti vastaan. Olen todella kiitollinen ja onnellinen meidän ihanasta pienestä perheestä, jonka päivät ovat olleet lähinnä ihmettelyä, nukkumista, tissillä hengaillua ja pötköttelyä. 

Täällä siis kaikki hyvin ja pyrin palaamaan blogini ääreen tulevaisuudessa hieman useammin. Nyt kuitenkin aion nauttia juuri tästä hetkestä.

Hyvää Joulua!

-Hennica